
05.09.2023
Yrittäjätarina: Suositelisitko yrittäjyyttä muille?
Lue lisää
Sen oikean työntekijän, tai työnantajan, etsiminen tuntuu olevan aina vain haastavaa. Netti on täynnä vaihtoehtoja, ja joutuu todella miettimään, minkälaisia ihmiset ja yritykset oikeasti ovat annettujen kuvausten takana. Kohtaamisia edeltää pelko: samanaikaisesti pitäisi antaa erinomainen kuva itsestään ja olla riittävän kriittinen sen toisen suhteen. Ettei valitsisi väärin; se voi tulla kalliiksi.
Ymmärrän tuskan ja jännityksen. Työsuhde johtaa usein kanssakäymiseen, joka on tiiviimpää kuin monilla aviopareilla. Yksin ei kuitenkaan ole hyvä tai helppo olla; ei yrittäjän eikä työttömän. Luin Kuntoutussäätiön selvitystä, jonka mukaan yrittäjien voimavaroja vievät stressi, yksinäisyyden tunne ja liiketoimintaosaamisen puutteet. Työpaineet ennustivat yrittäjille myös konflikteja perheen kanssa. Eihän se mikään ihme ole, jos aina on tunne siitä, että on sidottu työhön, niin kyllähän se näkyy illallispöydässäkin. Oli koskettavaa, kun yksin pientä kyläkauppaa pyörittävä pienten lasten äiti huokaisi: ”Kunpa edes joskus olisi seuraa ruokatunnilla, ettei aina tarvitsisi syödä yksin!”
Sinkkuyrittäjien pitäisi hakea apua ennen kuin burn out ja avioero uhkaavat. Uusi työntekijä ei nimittäin yleensä ole pahoin aikein liikkeellä; monet haluavat osoittaa tarpeellisuutensa ja taitonsa. Luoviin ideoihinkin pystytään firman eteen, kun niihin rohkaistaan. On ollut jännä huomata, miten paljon uuden työntekijän, varsinkin sen ensimmäisen, palkkaamista pelätään. Harkintaan voi vierähtää vuosia. Mutta samoin kuin avioliitoissa, työsuhteissakin on mahdollisuus ”kihlausaikaan”. Koeaikana voi vielä miettiä valintaansa. Olemme kuvanneet sitä ”vaihto- ja palautusoikeudeksi”. Eräs ronski mies kommentoi, että ”Meidän firma on niin pieni, että yyteet on äkkiä käyty”. Niinhän se on, että jos työntekijän pitäminen ei kannata, voi yrittäjä irtisanoa ja tehdä tämän työt taas ihan itse.
Enemmän olen nähnyt sitä, että ensimmäisen uuden työntekijän palkannut yrittäjä on helpottunut. Kun työtaakkaa ja kiirettä voi jakaa, niin itseltäkin syntyy enemmän ideoita firman kehittämiseen. Seurauksena firma kasvaa ja ennen pitkää palkataan lisää väkeä. Jos ei uskalla kasvaa, ei kasva. Jokaisella meillä on historiansa, joka vaikuttaa siihen, kuinka helppoa on luottaa toiseen ihmiseen.
Olen kiitollinen, että minun ei tarvitse tehdä tätä yksin; Satu ja Sandra ovat mukana myös uudessa ”Rekrytoimalla Hyvinvointia” -työllisyyshankkeessa ja täydentävät osaamisellaan puutteitani. Asiakaspalvelun lisäksi Satu hanskaa it-asiat ja omaa visuaalisen silmän viestintään, ja Sandra puolestaan puhuu äidinkielenään ruotsia ja tuntee Tammisaaren kuin omat taskunsa. Lisäksi saamme peilata toistemme kanssa uusia ideoita ja jakaa sen lounastauonkin. Me kolme jatkamme yrittäjien ja työnhakijoiden ”deittipalvelua”, jossa autamme toisilleen sopivia yrityksiä ja työnhakijoita löytämään toisensa – molempien osapuolten hyvinvoinnin lisäämiseksi.